Tää päivä on sisältänyt paljon kiihkeää vitutusta, itkuisuutta ja masennusta. On tässä toki hyviäkin juttuja ollut, mutta yleis-olotila on ollut melko surkea.

Ja mikä sitä Minniä nyt niin vituttaa? No se kun mikään ei saatana toimi ja mistään ei tunnu tulevan oikeen mitään. Oli kyllä heti herätessä jo kökkö fiilis joten senkin takia varmaan tuntuu että mistään ei tuu mitään. Isoin ahdistuksen aihe on ollut taas se kun tuntuu että en saa näitä pakkotoimintojani loppumaan millään. Oon ollut taas niin stressaantunut että en muista miltä tuntuu kun ei ole kauheaa pakkokierrettä päällä. Siis en osaa erottaa itseäni ja ajatuksiani pakkotoiminnoista joita teen ajatuksen tasolla. Ei mene kauhean hyvin, ei.

Ja sit pelkään että entäs jos mun hieno vuorokausirytmi-ideani ei toimikaan. Entäs jos oonkin aina väsynyt ja lakkaan taas nukkumasta ja niin edelleen. No tää on kyllä ihan selvä pakkoajatus.

Sitten tuntuu että kaikki tekniset vempaimet sun muut on päättäneet ihan mun kiusakseni lakata toimimasta ja uusiin ei vaan ole varaa, näillä näkymin ainakaan vuoteen. Ensinnäkin laulaminen on aika tympeää kun kaiuttimet särkee ja särisee jos käytän vähänkään ääntä, ja sit joutuu koko ajan olla varuillaan ettei laula liian lujaa ja se vie aikalailla ilon koko hommasta. Jostain pitäisi kiskoa vähän päälle 200e, että saisi semmoisen yhden aktiivimonitorin Thomannilta, sillä pärjäisi varsin hyvin. Mutta kun ei kertakaikkiaan ole varaa, säästöönkään ei tahdo saada mitään kun aina tulee jotain yllättävää.

Puhelin lakkasi jostain syystä yhdistymästä usb-piuhan kautta tietokoneeseen. Siivosin vähän tietokonetta ja päivitin puhelimen, ja se toimi hetken aikaa. Ja sit otin kuvia ja videoita ihan horteessa ja kun yritin ladata niitä koneelle niin ei taas yhdistä. Ja en tajua että miksi ei.

Hiiren vasen nappi on silleen rikki että se klikkaa aina kaksi kertaa yhdellä painalluksella jos ei paina just oikeasta kohtaa. Helvetin kätevää jos koittaa tehdä jotain nopeasti.

Koin myös teinimäisen angstikohtauksen kun katsoin meikkitutoriaalivideoita youtubesta ja koitin opetella siitä niitä juttuja kun oon alkanut kiinnostua meikkaamisesta sun muusta neitihommasta, ja sit huomasin että mun meikkivalikoimani on ihan perseestä ja kädet tärisee aina niin että on vaikea tehdä rajauksia.

Nojoo, jätän angstaamisen tähän.

Tein eilen pitkästä aikaa smoothieta ja söin sitä tänään aamupalaksi. Smoothieiden tekeminen on hauskaa kun sinne voi tunkea kaikkea randomia ja arvuutella että miltähän nämä mahtaa maistua yhdessä, ja sit katsoa kun ne kaikki muuttuu epämääräisen väriseksi mössöksi. Tähän asti kaikki smoothiekokeiluni on olleet aika onnistuneita ja se on kätevä ensimmäinen aamupala, sen kun hörppii menemään vaikkei yhtään nälättäisi vielä.

Tämän kertaiseen sörsseliin laitoin lidlin kreikkalaista jogurttia, kermaa, kuusenkerkkiä pakastimesta, kuivattua apilankukkaa ja mustikoita. Oli aika hauskan makuista, kuusenkerkistä tuli sellainen miellyttävä kirpeys. Innostuin kesällä villivihanneksista ja luonnonruuasta, ja kuusenkerkkiä tuli kerättyä parin vuoden tarpeiksi. Maanomistajan luvalla toki. On kauhean innostavaa ajatella että villiruoka on ravinteikkuutensa lisäksi ihanan ilmaista. Harmi kyllä kun menin niin huonoon kuntoon taas että sapuskankeräilyt lakkasi kiinnostamasta enkä saanut kovin paljoa säilöttyä.

Positiivarien Onnistujan Päivyri toimii eleganttina taustana tässä kuvassa.

Päivälliseksi söin vihanneksia, kermajuustoa ja ihan omin pikku kätösin valmistamaani valkosipulidippiä. Improvisoin tämän herkullisen aterian kun huomasin etten ollut ottanut suunnittelemaani ateriaa varten aineksia sulamaan. Kermajuusto oli sitä Lidlin halvinta joka on oikeasti tosi hyvää, Epiim taisi olla merkki jos oikeen muistan. Dippiin tungin sitä samaa kreikkalaista jogurttia, Poppamies valkosipulimausteseosjuttua ja raastoin tuoretta valkosipulia. Raastoin koska en omista puristinta. Ja se on sitäpaitsi vaikea pestä. Voittaiskohan tuolla lautasella jonkun "Suomen rumin tarjoiluastia" -kilpailun, en ymmärrä noita kultareunuksisia kukkalautasia. Ei ole omani, kuuluu talon varusteisiin ja oli viimeinen puhdas lautanen kaapissa. Ja kuvakin tuli väärin päin, voi nyt vittu. Puoli tuntia varmaan saanut kulumaan siihen että saan ladattua kuvat facebookkiin ja sieltä koneelle ja koneelta tänne, joten en rupea kyllä kääntämään saatana.

Koiran kanssa käytiin vielä lenkillä ennen kuin aurinko laski ja otin itsestäni kuvan käyttämällä naapurin pyöröpaalia kameratelineenä. Näytän ihan joltain kummitusmummolta.

On ollut kyllä aika uuvuttava päivä tähän asti. Jatkuvaa tappelua omien aivojen kanssa ja hampaat irvessä pyristelyä tuon fucking OCD:n kanssa ja välillä on ollut sellainen penseän katkera fiilis "Eikö tämä saatana ikinä lopu?" No, jatkan vääntöä entiseen malliin. Edellisen romahduskriisini aikana päätin että en aio tappaa itseäni edes passiivisesti, siis tupakoinnilla yms, ja että alan oikeasti yrittämään ja taistelemaan itseni ja elämäni puolesta, ja se päätös pitää vaikka välillä meinaa iskeä toivottomuus kun käyttänyt jo kaikki voimansa ja jostain pitäisi repiä lisää, kaikki esteet ja ongelmat näyttää vuoren korkuisilta.