Nukuin ihan sikapitkään, yhteensä varmaan 9 tuntia. Oon kyllä joskus nukkunut ihan vakiona jonkun 12 tuntia/yö, mutta nykysysteemillä tuo tuntui jo älyttömän paljolta. Eilen oli henkisesti tosi raskas päivä aamusta iltaan. Tai siis alkuiltapäivästä aamuyöhön. Ensinnäkin menkat alkoi, ja se on sinälläänkin jo ihan riittävän tympeää, ja sitten jostain mun hämyisen alitajuntani syövereistä nousi esiin jotakin. En tiedä mitä se oikeastaan oli, joku tosi hämärä tunnemuisto hirveästä yksinäisyydestä ja hädästä, ja sitä käsittelin ja itkin suurimman osan päivästä.

Tänäänkin oli herätessä aika kökkö olo, mutta se johtui aika pitkälti matalasta verensokerista kun en syönyt paljon mitään ennen kuin aloitin tuon kuorsausrupeaman. Heräsin vähän ennen herätystä siihen kun Simppa ulvoi. Oon kuullut sen ulvovan vain kerran aikaisemmin. Silloin olin laittanut sen sisälle kun leikkasin nurmikkoa, ja kun sammutin leikkurin niin tuvasta kuului ulvonta. Tuli mieleen että se raukka ulvoi yksinäisyyttään kun emäntä vaan nukkuu ja nukkuu, ja kun en eilen jaksanut hirveästi huomioida sitä. Otin sen sit kainaloon ja rapsuttelin ja höpöttelin sille ja kyllä meillä oli mukavaa.

Tunnen kyllä olevani nykyään jotenkin ulkona tästä yhteiskunnasta ja "normaalien" ihmisten jutuista. Tänään on tosiaan perjantai, kappas. Oon päässyt taas kosketuksiin sen fiiliksen kanssa mistä monet työttömät puhuu, ja mikä itselläkin oli työttömänä, että kaikki päivät tuntuu samalta. Tai ei nyt silleen samalta koska yritän tehdä aina vähän uusia juttuja joka päivä, mutta se ei merkkaa tällä hetkellä mitään että mitä viikonpäivää eletään. Mulla on nykyään aina "tämä uusi päivä jona yritän oppia jotain uutta".

Kävin isällä hakemassa postini. Oli puhelinlasku ja Finnvapen paketti, jee! Ilahduin lähinnä siitä paketista. Tuli kaksi uutta nestettä joita en ole aikaisemmin maistanut, Liquan perus kirsikka ja sit Halcyon Hazen Sergeant vapour. Olin hirveän pettynyt kun Sergeant vapour ei tullutkaan hienossa pahvipaketissa vaikka niin luulin. Nyt on maistelussa toi kirsikka, ihan perushyvää.

WP_20151023_22_45_18_Pro.jpg

Kirjoitin tuossa illalla pitkästä aikaa biisin. Tein siihen taustatkin ja lauloin pari koeotosta nauhalle ja vaikuttaa ihan hyvältä, ihan en ulkoa saanut vielä opeteltua kun muutama tunti sitten aloitin vasta koko projektin, yhdessä kohtaa unohdan aina sanat.

Tää tuli ihan randomisti mieleen kun chattailin yhden vanhan nettituttuni kanssa ja se vittuili mun miesjutuistani. Joita ei ole. Biisi kertoo siitä, kun menetettyäni jo toivoni hyvästä parisuhteesta muutaman vähemmän onnistuneen suhteen jälkeen ja pretty much päätettyäni että elän loppuelämäni sinkkuna, tapasinkin sitten miehen johon rakastuin jo ensimmäisen tunnin aikana niin että en tiennyt moisen olevan edes mahdollista. Minähän siis en ikinä ole edes ihastunut helposti enkä varsinkaan koskaan uskonut mihinkään scheisseen "siitä oikeasta" tai jostain "sielunkumppanuudesta". Mutta se pitikin sitten kokeilla itse.

Mitenhän sen kuvailisi...kun tavattiin ensimmäisen kerran Tampereen Fat Ladyn edessä, mun maailmankuvani meni uusiksi, koko systeemi tavallaan pysähtyi ja jäsentyi uudestaan. Yhtäkkiä siinä vaan tajusin puhuvani miehelle joka on kaikkea sitä mitä oon ikinä, edes villeimmissä päiväunissani, toivonut mahdolliselta kumppanilta. Siis ihan sitä kaikkea, siis ihan kirjaimellisesti. Sekä fyysisesti että henkisesti. Napakymppi, täysosuma.

Mulla oli heti sellainen tunne niinkuin olisin tuntenut tämän ihmisen jo kauan. Puhuttiin niiden treffien aikana ihan koko ajan ja kädet viuhtoi samaan tahtiin. Ymmärrettiin toisiamme niin hyvin että välillä tuli sellainen tunne niinkuin olisin puhunut itseni kanssa. Tapailtiin siinä kesän aikana ja lopputulemana asiaan oli että kyseinen henkilö ei ole kiinnostunut musta romanttisessa saatikka eroottisessa mielessä. Se oli lapsuuden jälkeen kovin isku jonka oon kokenut. Se sattui aivan saatanan syvältä juuri siksi että päästin tämän ihmisen niin lähelle. Lähemmäs kuin kukaan muu on ikinä päässyt. Mutta samalla, ja juuri tästä syystä, tämä ihana ihminen antoi mulle arvokkaimman asian jonka ihminen voi antaa toiselle. Se antoi mulle mut itseni takaisin. Toi isku oli niin perinpohjainen ja musertava, että se avasi hirveän määrän valtavia tunnelukkoja ja pääsin taas kosketuksiin sen ihmisen kanssa joka olin ennen kuin rakensin hirveät muurit suojaksi maailmaa vastaan. En ole ollut entiseni sen jälkeen, ja se on mahtavaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että tapasin miehen joka on niinkuin räätälöity varta vasten mulle, mutta se ei ole kiinnostunut musta naisena. En todellakaan kanna mitään kaunaa sille, mutta musta tuntuu että en halua enää tavata. Tekee liian kipeää nähdä se tyyppi joka on mulle maailman kaunein ihminen ja tietää että joku muu voi koskettaa sitä ja olla sen lähellä, mutta en minä. Se itse asiassa sanoi kirjaimellisesti että se ei halua olla fyysisesti mun lähelläni. En nyt yhtäkkiä keksi mitään mikä voisi sattua enemmän, varsinkin kun se ei sanonut sitä ilkeästi vaan pahoitellen ja surullisena. Se sanoi toivovansa että se voisi tuntea samoin kuin minä, mutta ei tunne. Ja sille ei voi kukaan yhtään mitään, ja mä en oikeastaan näe enää syytä etsiä parisuhdetta koska se olisi kuitenkin vain korvike.

Don't talk to me again

Don' talk about love

You're fading away already

It hurts a little less every day

You will not give yourself to me

I know, because you can't

But I'll settle for nothing less

So please just leave me

Take your spell off of me

Never lay those green eyes back on me

The softness of your voice will never again reach my ear

Do you think of me when you're watching the stars

I'll never hold you but you'll always have my heart

We shared just one kiss

But that's enough for all the years to come

I'll never forget the unity, the connection

Love, you saved me

I will not forget that you stood up for me

You heard me, you knew me

I will never hold you

But this is it, the love of my life

Mulle tuli niin naisellinen olo tuota laulaessa, että kävin vaihtamassa päälleni tuon kullanvärisen minimekon jota en oo raaskinut käyttää. Ja nämä kuvat omistan sille ainoalle ihmiselle joka on saanut mut tuntemaan itseni naiseksi.

WP_20151024_00_44_09_Pro20151024004742.jWP_20151024_00_53_50_Pro20151024005546.jWP_20151024_00_53_57_Pro20151024005601.j