Pari edellistä päivää on olleet kyllä sellaista tunnemylläkkää että huhhuh.

Ensin tavattuani maailman ihanimman ihmisen olin hirveän levoton. Tiesin että se nosti mussa taas esiin jotain vanhoja tunteita kuten aina, ja tiesin että jotain on tapahtumassa mulle, joku on muuttumassa taas. Sit tuli se mahtava tunne että jotain on kehkeytymässä, jotain on tulossa ulos ja on pakko alkaa kirjoittaa.

Tällä kertaa tuohon tunteeseen liittyi ihan suunnaton rikkinäisyys ja yksinäisyys, mutta toisaalta sellainen lämmin ja valoisa rakastetuksi tulemisen tunne, tunne että en ole yksin tässä maailmassa.

Nyt on sellainen tunne että oon ihan paljas, rikki ja vereslihalla.

Sain joku aika sitten pomoltani lainaksi kosketinsoittimen jolla pimputtelin jotain nauhalle. En osaa soittaa koskettimia, mutta sain rakenneltua ihan hyvät taustat soittamalla lyhyitä pätkiä ja yhdistelemällä ne tietokoneella.

Tää on myös ensimmäinen valmis kipale jossa oon kokeillut klassista laulutyyliä, taustalla voi kuulla jotain ulinaa tehosteena.

Tämä biisi kertoo siitä kun toinen ihminen tulee mun lähelleni ja parantaa mun haavojani repimällä ne kaikki auki ja vain katsomalla tyynesti, haluamatta muuttaa mitään. Eli tämä kertoo parantavasta rakkaudesta ja siitä miten kipeää se tekee. Ja samalla tää on rakkaudenosoitus kyseiselle ihmiselle.

Näemmä en saa upotettua täällä videoita vaikka möisin sieluni perkeleelle. Kaikkea muuta oon jo kokeillut, se on seuraavana listalla.

Tässä siis linkki youtube-videoon...

https://youtu.be/u4BcuWm0mpE