Mulla on nyt justiin rahat melkoisen vähissä, ja ne tulevat todennäköisesti olemaan melkoisen vähissä myös melkoisen pitkään tästä eteenpäin. Oikeastaan oon ollut kyllä pienituloinen ja vähävarainen koko aikuisikäni, siis aina sen jälkeen kun muutin äidin helmoista omilleni, heh. No, tilanne nyt näyttää olevan pikkuhiljaa pahentumaan päin kun vointi on parhaimmillaankin hyvin ailahteleva, eli en oikein osaa sanoa työkykyisyyttäni varmaksi tai miten se tulee vastaisuudessa kehittymään ja mitä tapahtuu työtilanteelleni, ja asumismenojen lisäksi laskuja tulee tietty jatkuvalla syötöllä ja sitten välillä tulee näitä isompia pakkohankintoja kuten talvirenkaat jne. No, aika perussettiähän tämä on ja samaa suurimmalla osalla ihmisistä.

Tupakoinnin lopetettuani ja vähennettyäni alkoholinkäyttöä huomattavasti oon pärjännyt jo aika hyvin. Mulle suurin rahankäytöllinen ongelma on ruoka. Kyllähän sitä varmaan halvalla söisi jotain makaroonia tai fucking nuudeleita tms, mitä opiskelijana tulikin syötyä, mutta kun mä haluan syödä niin että jaksaa ja kroppa pysyy kuosissa. Syön siis silleen rennon vähähiilihydraattisesti. En noudata mitään erityistä "dieettiä", teininä ja parikymppisenä elin suunnilleen pelkällä viljalla ja sokerilla, siirryin siitä tosi tiukkaan karppaamiseen ja oon pysynyt vähähiilihydraattisella linjalla sen jälkeen. Nykyään se on niin selkäytimessä että en oikeastaan paljoakaan mieti ruoka-aineiden hiilaripitoisuuksia, ostan ja kokkaan ruokani puhtaasti perstuntumalla. Ruokavalioni voisikin olla nimeltään "asiat joita Minni syö", eli vaikka oon tarkka syömisistäni niin tähän ei liity mitään suurempaa ideologiaa eikä systeemiä.

No, niin. Oon siis alkanut viime aikoina tutustumaan uusiin ruokalajeihin ja kehittelemään ihan omia. Aika harvoin itse asiassa teen mitään just ohjeen mukaan, vilkaisen vaan vähän suuntaviivoja ja sorvaan siitä sitten omanlaiseni sen mukaan mitä sattuu olemaan kaapissa. Nyt oon kaivellut pakastimesta kaikkea mikä siellä on pyörinyt, vihannessekoituksia lähinnä, ja koittanut keksiä kuiva-aineille ja säilykkeille uusia käyttötapoja. Oivalsin että oon ollut aika kaavamainen ja umpimielinen ruuanlaiton suhteen, innostuin kun tajusin että mitä kaikkea erilaisista aineksista saakaan aikaan, ja mussa heräsi hirveä kokeilemisen ja oppimisen halu. Itse asiassa melkein punastuin kun aloin miettimään omaa uusavuttomuuttani elintarvikkeiden kanssa. Aika monelle vähävaraiselle tuo mun kaappieni sisältö olisi varmaan suoranainen keidas, ja itse on ollut vaan silleen "vittu ku ei oo mitään syötävää taas".

Päätin yrittää selvitä mahdollisimman pitkään käymättä ruokakaupassa, hyödyntäen viimeiseen asti noi ainekset mitkä on jo olemassa, ja oppia paljon uusia asioita siinä samalla. No, okei, kermaa ja jogurttia kävin tänään hakemassa koska kahviin on pakko saada kermaa, ja siihen upotankin usein viimeiset roposeni. Mutta, tästä opettelusta on sitten taas hyötyä kun ne rahat seuraavan kerran oikeasti loppuu. Tai ehkä ne ei tämän myötä lopukaan, heh.

Mun alkoi eilen illalla tehdä ihan hillittömästi mieli suklaata. Menkat ja lapsuuden asioiden työstämistä eli hirveää itkemistä koko päivä, niin tietäähän tuon. Löysin kaapista jonkun viime vuonna päiväysvanhaksi menneen rainbow-tummasuklaalevyn. Maistoin sitä ja se oli inhottavan kuivaa mutta muuten ihan ookoo, niin sain sitten idean tehdä suklaakeksejä. Oon tehnyt keksejä ylipäätään ehkä kerran elämässäni, eli tässä oli haastetta kerrakseen.

Etsiskelin suklaan kaveriksi kekseihin kookoshiutaleita, vaaleita gluteenittomia jauhoja(sitä epäilyttävää tärkkelysmössöä johon on lisätty b-ryhmän vitamiineja,jäänyt tähän asti käyttämättä),voita ja Choco Pops-"suklaa" aamiaismuroja/lastuja joita sain joskus asiakkaalta ja oon säilyttänyt kaapin perällä. Niissä oli vielä päiväystäkin.

Murensin Choco Popsit morttelissa aika hienoksi, sekoitin ne, jauhot ja kookoshiutaleet kulhossa, ja sulatin voin kattilassa ja lisäsin joukkoon. Sulatin liian vähän voita ja jouduin lisäämään vielä vettä että sain aikaiseksi sellaisen semikiinteän taikinamötkön. Sitä taikinaa vääntäessä tuli vähän väliä sellainen hölmö "I have no idea what I'm doing"- olo.

Pyörittelin taikinasta pieniä pallosia jotka litistin leivinpaperiin, ja lisäsin päälle suklaapalasia. Paistoin 180 asteessa noin kymmenen minuuttia. "Noin", koska en kyllä tiiä kauanko siihen meni, kyttäsin niitä vähän väliä ja koitin arvioida tuoksusta mahtaisiko ne olla jo kypsiä ja kelasin mielessäni että eihän näissä nyt ole mitään aineita joista voi saada ruokamyrkytyksen jos ne jäävät raa-aksi. Cooking with OCD, plenty of fun.

Kekseistä tuli yllättävän hyviä kun ensin alkujärkytyksestä selvisi. Luulin nimittäin että niistä olisi tullut ihan ylimakeita kun ne Choco Popsit oli aivan sairaan imeliä, ja keksit maistuikin tumman suklaisille pienellä suolaisella vivahteella. Kyllä niitä ihan söi, mutta teen tänään uuden satsin ja lisään sokeria ja laitan vähän enemmän suklaata, kaipasin niihin sellaista synkkää suklaista täyteläisyyttä.

Toinen ihan uusi kokeilu oli kasvispihvit. Kiroan aina vihannessekoituksia ostaessani kun niissä kaikissa on aina porkkanaa. En hirveästi pidä porkkanasta ja vielä vähemmän osaan käyttää sitä. Päätin ottaa tämän sitten ihan haasteen kannalta ja yrittää keksiä porkkanasta jotain hyvää.

Mulla oli pakastimessa pari vihannessekoituspussia joissa ei ollut enää mitään muuta kuin niitä porkkanoita jäljellä. Käytin ne ja noukin mukaan muutaman perunanpalasen. Vihannekset oli yön yli jääkaapissa sulamassa, ja aamusella lykkäsin ne blenderiin jossa ne eivät ikävä kyllä suostuneet menemään kovin hienoksi silpuksi. Blenderi ei varmaan ole suunniteltu ihan tätä silmälläpitäen, mutta ei mulla parempaakaan värkkiä ole. Seuraavan kerran voisi kokeilla laittaa ne heti jäisinä sinne blenderiin ja kokeilla murskata ne lyhyillä pulsseilla. Kun ei tulisi vaan murskattua itse blenderiä siinä samalla.

Sekoitin tummaa gluteenitonta jauhoseosta veteen niin että siitä tuli kuohkeaa taikinaa, lisäsin suolaa ja Poppamies valkosipulimausteseosta, ja lisäsin puoliksi murskaantuneet vihannekset ja tietysti sekoitin. Paistoin pihvit pannulla, voissa luonnollisesti, ja kokeilin eri paistoaikoja ja -lämpöjä. En vieläkään päässyt ihan selvyyteen mikä olisi paras, mutta ihan hyviä näistäkin tuli. Rakenne olisi tosiaan saanut olla hienompi ja suolaa jouduin lisätä jälkikäteen.

Tein noille kaveriksi myös simppelin jogurttikastikkeen. Eli Eridanous Kreikkalaista jogurttia, tuorekurkkua(no sitäkin ostin joo), suolaa ja rippunen rakuunaa, sekoitus ja syömään. Kurkun siis toki raastoin ensin ja puristelin ylimääräiset nesteet pois ennen jogurttiin sekoittamista.

Rupes naurattamaan mielikuva itsestäni sekoittamassa ihan horteessa jogurttikastiketta jossa on kokonainen tuorekurkku...