Noin vuoden kestäneen tauon jälkeen päätin palata tähän hauskaan vaatekaappisyysteemiin nimeltä 333/project 333.

Mitä se tarkoittaa? No se tarkoittaa sitä, että karsitaan vaatevarastoa niin kauan että jäljellä on 33 vaatekappaletta/asustetta. Näillä sitten pärjäillään ja uusitaan vaatevarastoa aina kolmen kuukauden välein, ja välissä ei shoppailla uusia vaatteita. Myös vaatevarastoa uusittaessa pidetään tietty kokonaislukuna tuo 33, eli jos ostaa uutta niin jotain pitää myös poistaa. Kynä ja paperia on hyvä apu garderobia suunnitellessa.

Kun aloittaa tämän ensimmäisen kerran, niin poiskarsitut vaatteet kannattaa pakata ensin varastoon, ja kolmen kuukauden kuluttua käydä ne vielä läpi josko sittenkin haluaisi ottaa jonkun vaatekappaleen takaisin käyttöön. Tässä huomaa myös hyvin että kuinka rakkaita ja tärkeitä suurin osa vaatteista sitten loppujen lopuksi olikaan, itse en edes muistanut että mulla oli ullakkovarastossa jotain vaatteita.

Ja minkä helvetin takia joku haluaisi pärjätä kolmellakymmenelläkolmella vaatteella?

Törmäsin joskus muutama vuosi sitten tähän netissä sattumalta ja innostuin heti. Tykkään muutenkin kaikista "systeemeistä" ja huomaan taipuvani minimalismiin aina vain enemmän sitä mukaa kuin paranen henkisesti. Tavara ja osteleminen alkaa tuntua vähän turhalta, vaikka siinäkin oma hauskuutensa on, ja ennen kaikkea mulla on tunne että tarvitsen aina vaan vähemmän tavaraa ympärilleni. Ja on innostavaa ja rentouttavaa kun koti selkeytyy ja muuttuu siistimmäksi pikkuhiljaa.

Innostuksen ydin mun kohdallani on kuitenkin se haaste minkä tämä tarjoaa, tai ei oikeastaan niinkään haaste vaan uusi näkökulma. Kun laittaa nuo 33 vaatekappaletta ja asustetta siistiin järjestykseen, näkee yhtäkkiä ihan mielettömän määrän eri tapoja joilla nämä voi yhdistellä. Ja mikä parasta, ne vaatteet joita yhdistellään on kaikki lempivaatteita. Ei ole mitään turhaa eikä ylimääräistä, vain ne kaikkein hienoimmat, kauneimmat, viehättävimmät ja rakkaimmat vaatteet joita voi yhdistellä loputtomiin. Ja kolmen kuukauden kuluttua voi ostaa jotain uutta ihanaa ja mahdollisuuksien kirjo kasvaa taas heittämällä.

Nonii, onnistuin saamaan kuvaan tuon tummanvioletin urheilutopin joka ei kuulu tähän garderobiin.

WP_20151024_23_21_00_Pro.jpgWP_20151024_23_22_41_Pro.jpgWP_20151024_23_26_35_Pro.jpgWP_20151024_23_29_07_Pro.jpgWP_20151024_23_32_33_Pro.jpgWP_20151024_23_33_12_Pro.jpgWP_20151024_23_35_58_Pro.jpgWP_20151024_23_38_11_Pro.jpgWP_20151024_23_40_41_Pro.jpg

Lempivaate ylitse muiden on tuo violetti samettiliivi jossa on kullansävyinen vuorikangas. Pukuompelijasiskoni teki sen joskus opiskeluaikoinaan ja luovutti pari vuotta myöhemmin mulle. Sitä on pienennelty ja oon käyttänyt sitä niin ahkerasti että vuori on revennyt. En aio kuitenkaan heittää sitä menemään, todellakaan, vaan vien sen siskolle korjattavaksi heti kun mulla on varaa maksaa siitä työstä. Arvostan siskon taitoa ja säntillisyyttä ja tarkkuutta työssään niin paljon, että haluan maksaa siitä vaikka varmaan se ilmaiseksikin tuon korjaisi. Oon mä sillä ilmaiseksikin korjauttanut juttuja, mutta en viitsi enää.

Sen verran modaan tuota vaatevarastoa ennen kuin kolme kuukautta on täynnä, että vaihdan punaisen bleiserin ihan mielettömän hienoon villakangastakkiin joka on myös siskon itselleen tekemä. Se oli mulle hiukan iso, ja se on nyt edelleen siskolla pienennettävänä. Oon sitä takkia himoinnut siitä lähtien kun näin sen ensimmäistä kertaa, ja nyt systeri vihdoin suostuu myymään sen pois!