Tein tänään elämäni ensimmäisen nutturan. Oon aina miettinyt että vitsi kun olisi kivaa kun saisi hiukset nutturalle, mutta ajatellut että no se on kuitenkin niin vaikeaa että en viitsi kokeilla. No nyt kokeilin, ja ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Hauskaa opetella näitä juttuja mitkä varmaan useimmille naisille on ihan itsestäänselvyyksiä mutta jotka itseltä on mennyt jotenkin ohi. Oon aina ajatellut itseäni siinä mielessä jätkämäisenä että en ole kauhean kiinnostunut ulkonäöstäni, mutta luultavasti se on ollut vain masentuneisuutta ja huonoa itsetuntoa, oikeasti pidän laittautumisesta.

WP_20151018_19_29_14_Pro20151018193047.j

Totesin taas että rakastan sitä kun on pimeää. Käytiin Simpan kanssa lenkillä pimeän aikaan, ja käytin taskulamppua vain kun piti ylittää ojia tai muuta. Rakastan öisen maailman hiljaisuutta, tähtiä, kuunvaloa ja kaikkia mystisiä pikku rapinoita mitä luonnossa kuuluu öisin.

Tänään tosin vähän pelotti kun olin tuossa vähän matkan päässä keskellä peltoa ottamassa tähdistä kuvia ja metsästä alkoi kuulua sellainen ihme kalkattava ääni mikä kuuluu aika usein tuossa takapihalla öisin. Usein myöhään vaikkapa puita hakiessani tuumaan vaan että joo taidanpa mennä sisälle, mutta nyt olin keskellä peltoa pilkkopimeässä ja palatessa oli pakko mennä tuon pikku metsikön läpi mistä se ääni tulee. Joku eläin se on, ja se on kuulunut niin kauan kuin olen tässä asunut, mutta kyllä se vieläkin saa kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitä. Tulee aina Blair Witch project mieleen. Mun ei pitäisi katsoa kauhuleffoja. Mutta, pystyin taas kääntää tuon tilanteen hyväksi tilaisuudeksi kehittää itseäni ja kohdata pelkojani. Haluan pystyä kulkemaan pimeässä pelkäämättä.

Olin kekseliäs ja kehitin vanhasta kameran jalustasta telineen Lumialle valokuvaamista varten. Köyhän on pakko olla luova. Käytin tähän projektiin vanhan pienen suoristusraudan johtoineen, liukuestemattoa, sinitarraa ja kirkasta teippiä. Paljon teippiä. Kiinnitin suoristusraudan pystyasennossa telineeseen niin, että puhelimen kannelisessa kotelossaan voi asettaa sen pienen ja kapean kameranpidikkeen päälle ja se pysyy paikallaan suoristusraudan puolikkaiden välissä kun sen puhelinkotelon avaa ja asettaa tietyllä tavalla. Tämä toimi suorastaan loistavasti, puhelin pysyi paikallaan vaikka säädin telineen jalat aika jyrkkään kulmaan kuvatessani tähtiä. Minkäs sille voi kun on nero.

On kyllä ammattimaisimman näköinen kapine ikinä. Tulee mieleen joku robottijänis.

WP_20151019_01_26_14_Pro.jpg

Vitsi että mä muuten oon tyytyväinen kun lopetin tupakoinnin ja siirryin sähkö"tupakkaan" eli höyryttelyyn. Kokeilin tätä siis joskus pari vuotta sitten tosi paskalla laitteella ja ilman oikeaa motivaatiota tai kiinnostusta terveyteeni. Se kokeilu loppui siskon häissä kun olin helvetin stressaantunut matkustamisesta ja känässä, ja sitten toiset tupakoi ja tottakai olin pummimassa siskolta röökiä heti. Ja siitä eteenpäin poltinkin siis aivan suorastaan antaumuksella. Unettomuuskausina poltin yötä päivää, ja yskä oli melkoinen.

Nyt pari kuukautta sitten olin menossa illalla saunan jälkeen Siwaan hakemaan röökiä kun tulin ajatelleeksi että minkä helvetin takia. Olin jo innostunut itseni hoitamisesta ja alkanut oikeasti tykkäämään itsestäni, ja yhtäkkiä vaan iskostui syvällisesti aivoihin se mitä olin itselleni tekemässä. Kaivoin sen vanhan sähkötupakan kaapista ja löysin vanhoja nesteitä jotka ihme kyllä oli ihan siedettävässä kuosissa ja tuumasin vaan että tämä oli nyt tässä tämä tupakointi.

Se vanha vehje, sähkötupakka siis, oli kyllä sellainen härpäke että meinasin repiä ihokkaani sen kanssa enemmän kuin pari kertaa, mutta ei tullut mieleen että hakisin tupakkaa. Sitten tilasin tämän Ego Onen mikä mulla nyt on, ja hommasta tuli suorastaan nautinnollista. Tämän kompaktin mutta riittävän tehokkaan ja toimivan pikku kapineen saatuani ihmettelin oikeen ääneen että minkähän takia mää sitä röökiä oikeen vetelin kaikki ne vuodet kun tämä on niin paljon hauskempaa.

Makuja on aikalailla rajattomasti. Nautin kun saan vetää ensin suun täyteen pehmeää hyvänmakuista höyryä, vetää sen keuhkoihin ja pölläyttää nenän ja suun kautta ulos. Tupakointi oli sellaista pakonomaista toimintaa millä yritin jotenkin paikata jotain tyhjiötä itsessäni. Tuohon lopettamispäätökseen siis tosiaan liittyi myös sellainen hyytävä totuuden hetki jolloin tajusin että vaikka miten vedän röökiä tai vaikka ostelen asioita tai syön tms, niin mikään toiminta ei vie pois sitä ahdistusta minkä yritän sillä peittää, vaan se on vain kohdattava ja sen kanssa on elettävä niin kauan kuin se on. Niinhän se on että kaikki riippuvuudet on yritys peittää sisäinen tuska tai tyhjyys tai miksikä sitä haluaakaan nimittää. Ja mikään niistä ei lopulta toimi, lopulta sitä kuitenkin löytää itsensä kasvokkain sen ahdistuksen kanssa. Mitä pikemmin, sen parempi.

Eihän tämä höyryttelykään varmaan niin terveellistä ole että kannattaisi sen takia aloittaa jos ei ole aikaisemmin tupakoinut, mutta itselle tämä on kyllä täydellinen ratkaisu. On se jännä tunne kun pystyy kävelemään portaita hengästymättä, ja tietää taas miltä eri asiat tuoksuu tai haisee. Ja siis höyryttely on yksinkertaisesti vaan hauskaa, se on pääasiallinen pointti mulla tässä. Miellyttävä olisi ehkä paras sana. Se on miellyttävää. Ja uusien nesteiden kokeileminen on innostavaa, ja ainakin Halcyon Hazen nesteet tulee aivan ihanassa pahvipaketissa, sen paketin takia niitä kokeilinkin kun se oli niin hieno. Ja hyvin monelle noiden laitteiden kanssa näprääminen on ihan rakas harrastus, niitä kasataan ja modataan ja kehitetään omia juttuja ja jaetaan tietoa ja kokemuksia.

WP_20151018_16_15_33_Pro.jpg