Tänään on ollut aika mielenkiintoinen päivä tähän asti. Just pääsin päättämästä että en halua enää tavata ihmistä johon olen yksipuolisesti rakastunut koska se tekee liian kipeää, ja just tulin kahvilta sen kanssa. Nyt on sellanen olo että pitäis istua ropellilakki päässä nurkkaan päryyttämään huulia. Prllrplrlrlrpllrl.

Tyyppi laittoi viestiä että on Tampereella ja innostuin tietty heti, vasten tahtoanikin, ja meikkasin ja valkkasin vaatteet huolella ja laitoin tukkani ja olin just vetämässä takkia päälle kun tulee viesti että en nyt varmaan sittenkään jaksa lähteä. Siinä sit puhelin kourassa ja takki päällä seisoin ja meinasin räjähtää vitutuksesta kun innostuin ihan hirveästi ensin. Tunsin itseni aivan helvetin typeräksi pakkeleineni ja pitsikauluksisine paitoineni, ja haukuin jätkän mielessäni melko rumasti.

Päätin sit kuitenkin lähteä kaupungille haahuilemaan kun kerran olin jo lähtövalmis, ja kävin itsekseni ABC:lla kahvilla ja vietin oikein mukavan valokuvaussession, oli juuri sopivasti tauko sateessa kun pääsin kaupunkiin.

No, sitten päädyttiin kuitenkin menemään kahville tämän rakastumiseni kohteen kanssa. Heti kun nähtiin, unohdin kaikki mietteeni siitä että en halua enää tavata. Ei tehnyt yhtään kipeää. Ymmärsin hyvin syvällisesti sen että tosiaankaan en ole enää sama ihminen joka olin ennen sitä musertavaa hetkeä kun sain kuulla että rakastuminen ei ole molemminpuolista.

Tajusin olevani vapaa. En ole riippuvainen edes siitä ihmisestä jota olen halunnut eniten koko elämäni aikana. Koin sellaista hyvin syvää mutta höyhenenkevyttä rakkautta. Keskityin vain ihastelemaan kuinka kaunis ja viehättävä tuo tyyppi on, kaikkia niitä pieniä eleitä ja äänenpainoja, ja se oli ihan mahtavaa kun tajusin että se riittää. Ei mun tarvitse omistaa sitä tai saada kutsua sitä omakseni, kunhan saan olla sen seurassa.

Tuo syvä kumppanuuden ja yhteenkuuluvuuden tunne on ihan korvaamaton mulle, joka olen kaikkien muiden seurassa aina tuntenut olevani vääränlainen tai tulevani ymmärretyksi väärin. Monta kertaa se alkoi kertomaan jotain juttua mitä se oli miettinyt viime aikoina, ja olin silleen että joo, oon miettiny just samaa. Se kun ei tarvitse selittää mitään, vaan tulee ymmärretyksi ja hyväksytyksi ihan sellaisena kuin on.

Just nyt oon niin kiitollinen tästä ihmissuhteesta että meinaan paukahtaa. Laidasta laitaan näemmä taas, heh.